Etelä-Puolassa sijaitseva Auschwitz on maailman tunnetuin kansanmurhan muistopaikka. Se ei ole ainoastaan historian tapahtumapaikka, vaan symboli siitä, mihin valtion tukema viha ja byrokraattinen tehokkuus voivat johtaa. Auschwitzin leirikokonaisuudessa kuoli noin 1,1 miljoonaa ihmistä, suurin osa Euroopan juutalaisia.
Miksi juuri Auschwitz?
Natsi-Saksan valtaamilla alueilla toimi satoja keskitys- ja työleirejä. Auschwitzista tuli erityinen monella tavalla: se oli sekä työleiri, hallintokeskus että tuhoamisleiri. Täällä testattiin Zyklon B -kaasua ensimmäisen kerran ihmisillä. Täällä rakennettiin valtavia kaasukammioita ja krematorioita. Täällä otettiin vastaan junalasteittain ihmisiä, He eivät saapuneet asutettavaksi tai kuulusteltavaksi, vaan tuhottavaksi.
Leiri perustettiin vuonna 1940 alun perin puolalaisvankien säilytyspaikaksi. Vuonna 1942 se liitettiin osaksi natsien ”lopullista ratkaisua” eli juutalaisten järjestelmällistä hävittämistä. Samalla alkoi Birkenaun eli Auschwitz II:n rakentaminen.
Vierailu Auschwitz I:ssä
Auschwitz I on alkuperäinen osa, jossa on tiilirakennuksia, valokuvanäyttelyitä ja säilyneitä teloitusvälineitä. Portin yläpuolella on tunnettu teksti ”Arbeit macht frei”. Työ ei todellisuudessa vapauttanut kuin ehkä raa’an raatamisen aiheuttaman kuoleman kautta.
Vierailijat kiertävät parakkeja, joissa esitellään uhrien henkilökohtaisia esineitä: matkalaukkuja, silmälaseja, hiuksia. Joukossa on lasten leluja. Näyttelyt rakentuvat faktojen ja tilastojen varaan, mutta puhuvat eniten hiljaisuudellaan.
Yksi rakennuksista on entinen kaasukammio ja krematorio, säilynyt lähes alkuperäisessä muodossaan. Se ei ole suuri, mutta kertoo jotain olennaista siitä, miten kuolemaa tuotettiin teollisessa mittakaavassa. Seiniä kuvittavat hätääntyneiden ihmisten epätoivoiset raapimisjäljet.
Birkenau – logistiikkaa kuoleman ympärille
Birkenau (Auschwitz II) sijaitsee muutaman kilometrin päässä. Se on laaja avoin alue, jossa junaraiteet halkovat maisemaa ja tuhoutuneet kaasukammiot lepäävät raunioina metsän reunassa. Leirialue oli suunniteltu käsittelemään tuhansia ihmisiä päivittäin. Tänne junat saapuivat. Täällä tehtiin ”valinnat”: työkykyiset vasemmalle, muut oikealle, suoraan kuolemaan.
Kävellessä alueen poikki huomio kiinnittyy mittakaavaan. Parakit jatkuvat kauas horisonttiin. Kaikki on selkeää, järjestettyä. Se on osa painostavaa tunnelmaa ja kertoo totuuden. Tämä ei ollut kaaos, vaan suunniteltu prosessi.
Ymmärtämisen vaikeus
Auschwitz on paikka, jossa historian tapahtumat ovat rakenteissa, maassa, hiljaisuudessa. Useimmat vierailijat ovat vakavia, moni kävelee yksin. Osa pyyhkii kyyneleitä. Museo suosittelee varaamaan opastetun kierroksen, koska ilman kontekstia yksityiskohdat jäävät irrallisiksi. Olen samaa mieltä.
Dark tourismin ydin
Auschwitz ei ole turistikohde sanan tavanomaisessa merkityksessä. Siellä ei ole matkamuistomyymälöitä, ei kahviloita portin sisällä. Se ei ole ”kiinnostava” paikka, vaan välttämätön ymmärryksen kannalta.
Vierailu täällä on mahdollisuus katsoa ihmiskunnan pimeyteen ilman välikäsiä, ilman fiktiota, ilman kuviteltuja kauhuja. Jäljellä on vain se, mitä todella tapahtui.
Ihmiskunta ei tunnu ottaneen opikseen.
