Romanian Transilvaniassa, Cluj-Napocan kaupungin kupeessa, sijaitsee metsä, jonka maine on kiirinyt kansantarinoista internetin urbaanilegendoihin. Hoia Baciu tunnetaan Euroopan ”kummitusmetsänä”, paikkana, jossa kerrotaan tapahtuvan selittämättömiä katoamisia, sähköhäiriöitä ja psykologisia oireita. Toisin kuin monet muut synkän matkailun kohteet, Hoia Baciu ei muistuta menneestä väkivallasta, vaan hämärästä ja selittämättömästä. Paikka vetää puoleensa uteliaita, tutkijoita, uskovia, skeptikkoja ja yhä enemmän myös turisteja.
Metsän tarina alkaa katoamisesta
Hoia Baciun nimi sai tunnettuutta 1960-luvulla, kun biologian professori Alexandru Sift raportoi nähneensä omituisia valoilmiöitä ja varjohahmoja metsän puiden lomassa. Siftin valokuvia seurasi toinen kohu: valokuvaaja Emil Barnea otti vuonna 1968 tunnetun kuvan, jossa näkyy selvästi kiekonmuotoinen esine leijailemassa taivaalla metsän yläpuolella. Tätä pidetään yhtenä uskottavimmista UFO-kuvista entisessä itäblokissa.
Tarinat kuitenkin alkoivat jo aiemmin. Erään version mukaan pieni tyttö katosi metsään ja palasi vasta vuosia myöhemmin – saman ikäisenä, puhtaissa vaatteissa, muistamatta itse poissaoloaan. Toinen tarina kertoo paimenesta ja lammaslaumasta, jotka myös katosivat. Selkäpiitä karmii, kun puiden seasta ilmestyy yhtäkkiä valkoinen vuohi. Sattumaa vai rako kahden todellisuuden välimaastossa?
Kertomuksia löytyy enemmän kuin todisteita, mutta se ei ole estänyt metsää tulemasta kulttikohteeksi paranormaalien ilmiöiden tutkijoille.
Paikan fyysinen olemus
Hoia Baciun metsä on kooltaan noin 3 km². Se ei ole laaja, mutta sen kasvusto on poikkeuksellista: puut kasvavat oudoissa, kiertyneissä muodoissa, ja keskellä metsää on siisti pyöreähkö aukio, jossa ei kasva mitään. Tätä aukiota kutsutaan usein ”energiakeskukseksi”. Paikalliset välttelevät sitä, ja jotkut uskovat aukion olevan portti toiseen ulottuvuuteen.
Vierailijat ovat raportoineet siellä mm. pahoinvointia, päänsärkyä, laitteen häiriöitä ja ahdistuksen tunnetta. Skeptikot pitävät selityksenä ympäristön hiljaisuutta, eläimettömyyttä ja metsäalueen odottamatonta geologista symmetriaa.
Vierailu Hoia Baciussa
Metsään ei ole sisäänpääsymaksuja tai portteja. Sinne pääsee Cluj-Napocasta julkisilla tai kävellen. Alueella järjestetään opastettuja yöretkiä, joissa käydään tunnetuilla paikoilla ja kerrotaan alueen tarinoita, joista osa on totta, osa silkkaa fiktiota.
Päiväsaikaan metsä voi näyttää tavalliselta. Puut muodostavat kauniin ja lähes satumaisen maiseman. Mutta mitä pidemmälle kulkee, sitä oudommaksi kasvien muodot ja hiljaisuus käyvät. Vastaan tulee myös puihin sidottuja vaatteiden repaleita ja lapsen lippahattu.
Yöllä tunnelma muuttuu. Vähäisetkin äänet katoavat, ja pimeys imee maiseman. Monet pysähtyvät aukiolla, mutta harva viipyy pitkään. Vain uskaliaimmat tohtivat yöpyä.
Synkän matkailun näkökulma
Hoia Baciun vetovoima ei perustu konkreettisiin menneisyyden tapahtumiin, vaan kollektiiviseen tarinaan. Se on paikka, johon projisoidaan pelkoja, mystiikkaa ja uskomuksia. Siellä pelko ei synny historiasta vaan oman pään sisällöstä. Tämä tekee siitä erilaisen synkän matkailun kohteen.
Hoia Baciu onkin todiste siitä, että synkkä matkailu ei ole aina sidottu kuolemaan tai tuhoon. Se voi liittyä selittämättömään, kokemukseen jostain, joka uhmaa logiikkaa ja tekee kävijästä aktiivisen osallistujan. Metsässä ei ole museota, näyttelyä tai tietotauluja. On vain polku, joka kutsuu, ja hiljaisuus, joka ei anna vastauksia.
