Murha myytiksi – tositarinat tarinallistetaan
True crimesta on viime vuosina tullut viihdettä, se on herättänyt keskustelua ja siitä on syntynyt kulttuurinen ilmiö. Se ei ole enää vain rikollisten maailmaa seuraaville varattu erikoisalue. Podcastit, dokumenttisarjat ja suoratoistopalveluiden rikosdraamat luukuttavat rikostapauksia yhtä intensiivisesti kuin ne joskus uutisoitiin. Mutta mitä tämä kulttuurinen muutos kertoo meistä, ja miten se muokkaa mediaa?
Nykyinen true crime -media toimii usein tarinankerronnan ehdoilla. Todelliset rikokset muokataan kertomuksiksi, joissa on selkeä alku, keskikohta ja loppuratkaisu. Tämä tarinallinen lähestymistapa koukuttaa katsojan tai kuulijan, mutta se myös asettaa eettisiä kysymyksiä: missä menee rajanveto tiedottamisen, spekuloinnin ja viihteellistämisen välillä?
Yhä useammin true crime -tuotannot pyrkivät antamaan äänen uhreille. Silti monissa tapauksissa uhrit jäävät varjoon. Heidän nimensä, historiansa ja ihmisyytensä peittyvät murhan yksityiskohtien, tutkinnan juonenkäänteiden ja rikollisen persoonan alle. Empatia ja uteliaisuus päätyvät käymään outoa kamppailua.
Journalismin ja viihteen rajamailla
True crime -sisällöt liikkuvat journalistisen etiikan ja viihdeteollisuuden välimaastossa. Kun podcasteja ja sarjoja tuottavat yksittäiset sisällöntuottajat, journalistinen taustatyö ja vastuullisuus eivät ole aina itsestäänselvyyksiä. Samalla mediajätit, kuten Netflix, tekevät rikoksista globaalisti kulutettavaa sisältöä usein laadukkaasti, mutta kaupallisin ehdoin.
True crimen suosion taustalla on monia syitä: tarve ymmärtää pahuutta, pelkojen hallinta, kiinnostus rikosoikeuteen ja psykologisiin prosesseihin. Toisinaan true crime tarjoaa jopa katharttisen kokemuksen. Mutta jatkuva rikosviihteen kulutus voi myös turruttaa, trivialisoida todellisia tragedioita ja jopa ruokkia rikollisten glorifiointia.
True crime -kulttuuri heijastaa yhteiskunnallisia rakenteita, pelkoja ja valtarakenteita. Se voi nostaa esiin epäoikeudenmukaisuuksia ja antaa äänen niille, joita ei muuten kuultaisi, mutta vain, jos media toimii vastuullisesti. Yhtä lailla se voi tuottaa klikkiotsikoita ja jättää uhrit yksin muistojen marginaaliin.

True crime -juttuja tulee itse asiassa itse kuunneltua aika paljon. Varmaan jotkut sisällöt voivat tosiaan jopa ruokkia rikollisten glorifiointia, mutta ne mitä itse tykkään kuunnella, ovat kyllä lähtökohtaisesti juuri täysin päinvastaisia.