Kambodžan pääkaupungissa Phnom Penhissä sijaitsevat Tuol Slengin vankilamuseo ja Choeung Ekin teloitusalue, jotka muodostavat yhden tunnetuimmista kansanmurhan muistopaikoista Kaakkois-Aasiassa. Ne kertovat siitä, kuinka utopistinen yhteiskuntavisio voi muuttua järjestelmälliseksi vainoksi ja kuinka kokonainen maa voi vajota totalitaarisen hallinnon varjoon.
Kambodzan kansanmurhan tausta
Vuonna 1975, vuosien sisällissodan jälkeen, punakhmerit nousivat valtaan. Heidän johtajansa, Pol Pot, ajoi äärimmäisen maolaista politiikkaa, jossa kaupungit tyhjennettiin, rahatalous lakkautettiin ja koko väestö pakotettiin maataloustyöhön. Tavoitteena oli luoda luokaton, agraarinen utopia. Käytännössä tämä tarkoitti keskitysleirimäisiä työleirejä, nälkää, pakkosiirtoja ja laajamittaista vainoa.
Hallinto piti koulutettuja, uskonnollisia, etnisiä vähemmistöjä tai ylipäänsä itsenäisesti ajattelevia ihmisiä uhkana vallalle. Jo pelkkä silmälasien käyttö saattoi herättää epäilyksen ”älymystöstä” ja siten johtaa pidätykseen tai teloitukseen. Sileät kädet oli toinen merkki siitä, ettei henkilö ollut massan mukana menevä työläinen.
Tuol Sleng: koulusta kidutuskeskukseksi
Tuol Sleng, koodinimeltään S-21, toimi entisessä koulurakennuksessa. Se muutettiin salaiseksi vankilaksi, jossa vangit – usein ilman mitään todisteita – pakotettiin tunnustamaan rikoksia, joita eivät olleet tehneet. Kidutus oli systemaattista. Tunnustuksen jälkeen vangit kuljetettiin teloitettaviksi Choeung Ekiin.
Arviolta 18 000–20 000 ihmistä kulki Tuol Slengin läpi vuosina 1976–1979. Vain muutama selvisi hengissä.
Nykyään rakennus toimii museona. Luokkahuoneista on tullut sellikoppeja, ja seinille on ripustettu uhrien kasvokuvia. Kuvia katsellessa huomio kiinnittyy siihen, kuinka nuoria monet olivat – osa vain lapsia. Opas käy läpi paikan historiaa vaihe vaiheelta. Tunnelma on hiljainen ja painostava.
Choeung Ek: Teloitusalue ilman muureja
Noin 15 kilometrin päässä kaupungin keskustasta sijaitsee Choeung Ekin muistopaikka, joka tunnetaan nimellä Killing Fields. Tämä oli yksi sadasta teloitusalueesta, joita punakhmerien hallinto käytti systemaattiseen kansanmurhaan.
Teloitukset suoritettiin usein öisin, ja kaiuttimista soitettiin musiikkia, joka peitti huudot. Uhrien joukossa oli myös lapsia. Alueella on muistostupa, jonka sisällä säilytetään uhrien kalloja ja luita. Maan pinta on edelleen epätasainen ja massahautojen jäänteet yhä näkyvissä, myös luut nousevat pintaan etenkin sateiden jälkeen.
Vierailu Choeung Ekiin on rauhallinen mutta pysäyttävä. Moni kävijä yhdistää sen Tuol Slengiin tehdessään päiväretken, jossa historia konkretisoituu kahdessa eri vaiheessa: ensin järjestelmä (S-21), sitten sen viimeinen piste (Killing Fields).
Dark tourismin näkökulma
Tuol Sleng ja Killing Fields ovat esimerkkejä kohteista, joissa dark tourism ei ole sensaationhakuista, mutta enemmänkin muistamista ja ymmärtämistä. Kambodžan kansanmurha ei ole kaukainen historiallinen poikkeus, vaan osoitus siitä, mitä voi tapahtua, kun ideologia tukahduttaa yksilön ja yhteiskunta menettää kyvyn suojella omiaan.
Kohteet ovat nykyään virallisia muistopaikkoja, ja niissä käy sekä paikallisia että ulkomaisia vierailijoita. Tunnelma ei ole turisteille suunnattu elämys, vaan vakava muistutus menneisyydestä. Tuol Slengissä voi myös tavata harvoja kidutuksesta selvinneitä henkilöitä, jotka kertovat kokemuksistaaan ja myyvät elämäkertojaan.
