Ruosteisten ovien, alas revittyjen portaikkojen ja rikkoutuneiden ikkunoiden takana piilee toinen maailma. Hilseilevän maalin, hiljaisuuden ja taakse jääneiden tarinoiden maailma. Urban exploration eli urbex on harrastus, jossa uskaltaudutaan hivuttautua hylättyihin rakennuksiin ja toisinaan myös kiellettyihin paikkoihin dokumentoimaan ja kokemaan urbaanien kohteiden rappeutumista.
Urbaanit tutkimusmatkailijat jahtaavat jännitystä ja ränsistyneiden paikkojen aavemaista kauneutta niin autioista tehtaista ja sairaaloista kuin kylmän sodan bunkkereista ja rapistuvista huvipuistoista. Kyse ei ole ilkivallasta tai tunkeutumisesta, vaan todellinen urbex perustuu kunnioitukseen, uteliaisuuteen ja historian säilyttämiseen valokuvauksen ja tarinankerronnan avulla.
Jokainen kohde on kuin aikakapseli: pölyinen luokkahuone, homeinen elokuvateatteri, niille sijoilleen jätetty autiotalo. Tällaiset kohteet kertovat kerran eletystä elämästä ja ajan jäädyttämistä hetkistä. Monille harrastajille urbex ei välttämättä merkitse vaaran tunteen hakemista, vaan enemmänkin kunnioituksen osoittamista ajan kulumiselle ja hylätyksi tulemisen hiljaiselle runoudelle.
Mutta urbaani löytöretkeily sisältää myös riskejä: sekä oikeudellisia, fyysisiä että eettisiä. Turvallisuus ja toisen omaisuuden kunnioittaminen ovat vastuullisen vierailun kulmakiviä — olkoonkin, että kaikkiin paikkoihin ei aina ole luvallista livahtaa sisään. Siksi myös alan harrastajien niin kutsuttu uskontunnustus kuuluu ”Ota vain kuvia, jätä vain jalanjälkiä”.
Loppujen lopuksi urbexissa ei aina ole kyse pelkistä kadotuksen partaalla olevista rakennuksista. Ehkäpä etsimme pölykerrosten alle hautautuneista nostalgisista muistoista jotain tuttuuden tunnetta, joka johdattaisi meidät takaisin lapsuuteen ja menneiden aikojen huolettomiin päiviin.
Kaipaatko lisää luettavaa urban explorationista?
-
Urbexin kirjoittamattomat säännöt
Hiljaisen yhteisön laki Urban exploration on kiehtova harrastus, jossa tutkitaan hylättyjä rakennuksia, suljettuja tiloja ja unohdettuja paikkoja. Se houkuttelee seikkailunhaluisia, valokuvaajia, historioitsijoita ja kaupunkikulttuurin ystäviä ympäri maailmaa. Mutta vaikka virallisia sääntökirjoja ei ole, urbexin kenttää ohjaa tiukka, kirjoittamaton etiketti. Nämä säännöt ovat syntyneet tarpeesta suojella niin paikkoja, tekijöitä kuin urbexin henkeäkin. 1. Ota vain kuvia,…
-
Miksi pelottavat aiheet kiehtovat?
Mikä saa meidät katsomaan rikossarjoja iltamyöhään, vaeltamaan hylätyissä rakennuksissa tai matkustamaan paikkoihin, joista moni pysyttelee kaukana? Miksi murhamysteerit, kummitustarinat ja maailmanlopun skenaariot houkuttelevat meitä kerta toisensa jälkeen? Pelko edustaa poikkeamaa normista Pelottavat aiheet kiehtovat, koska ne herättävät tunteita, joita emme kohtaa arjessa. Ne saavat sydämen pamppailemaan kiivaammin, nostavat ihon kananlihalle ja herättävät mielen valppaaksi. Kun…
-
Rajatieto, kuolema ja kiinnostus kiellettyyn
Kolmen maailman risteyskohdassa Yhä useampi matkailija suuntaa kulkunsa paikkoihin, joita perinteiset turistioppaat harvoin mainitsevat. Siellä, missä historia on haudattu paksujen betoniseinien taakse, mihin kuolema on jättänyt jälkensä tai missä virallinen totuus loppuu ja rajatieto alkaa. Taustalla on ihmisen tarve ymmärtää, kokea ja haastaa. Makaaberit aiheet ovat nousseet populaarikulttuurin ilmiöksi, jossa synkkä matkailu, urbaani löytöretkeily ja…
-
Totuus synkän matkailun ja urbexin riskeistä
Synkkä matkailu ja urbaani löytöretkeily herättävät usein kysymyksiä turvallisuudesta. Onko tällaisiin kohteisiin meneminen vaarallista fyysisesti, henkisesti tai eettisesti? Vastaus ei ole yksiselitteinen, sillä synkkä matkailu kattaa laajan kirjon kohteita ja kokemuksia. Myös urbex-kohteiden laatu ja tarjonta vaihtelevat melkoisesti. Fyysinen turvallisuus – missä kulkee riskin raja? Monet synkät matkakohteet, kuten museot, muistomerkit ja historialliset alueet, ovat…